Merja Ala-Olla


TULPPAANIRANTA 2018 
(Vuoden Vedos 2018. Etsaus, akvatinta, kuivaneula ja monotypia.)

Kuka on rinnallani, kun olen nuori ja rakastunut? Kuka seisoo edelleen rinnallani elämäni ehtoon viimeisinä hetkinä? Vai välittääkö ylipäätään kukaan minusta enää vanhana? Olenko hylätty muistisairas hoitokodissa? Missä on vanhuksen paikka tänä päivänä? 

Nuorelle tulevaisuus on täynnä unelmia ja niiden täyttymistä. Nuori ihminen on täynnä elämänvoimaa. Hän on vahva ja selviää yksin.  Nuori ei mieti omaa vanhenemistaan, mutta nuori ihminen vaikuttaa vanhusten elämään omilla ratkaisuillaan nyky-yhteiskunnassa.

Tulppaaniranta kertoo ihmisen rakkauden ja läheisyyden kaipuusta. Tulppaaniranta kertoo myös läheisestä välittämisestä ja huolehtimisesta.  Teoksen aihevalintaan vaikutti omien vanhempieni ikääntyminen ja isäni muistisairaus. 

Teosta kuparille syövyttäessä mietin, minkälaista on hyvä vanhuus. Vanha pariskunta istuu tulppaanirannalla, jossa tulppaanit kukkivat punaisina ja mustina.  Ne ovat muistoja sekä onnellisista että surullisista tapahtumista elämän varrelta. Rosoinen kallio kuvastaa elämänpolkua, joka saattaa olla ajan kuluttamaa sileää, mutta myös vaikeakulkuista rosoista tai halkeillutta. Penkki on korkealla kalliolla, josta näkee kauas kuin vuosien aikajanaa taaksepäin.  Istu viereeni vaikka lyhyeksi hetkeksi, koska näin korkealla on jo yksinäistä ja pidä minua kädestä.

Tulppaaniranta on toive jokaiselle hyvästä arvokkaasta vanhuudesta.

Merja Ala-Olla



Käyntikorttiani klikkaamalla pääset www-sivuilleni.