TULPPAANIRANTA 2018
 |
| (Vuoden Vedos 2018. Etsaus, akvatinta, kuivaneula ja monotypia.) |
Kuka on rinnallani, kun olen nuori ja rakastunut? Kuka
seisoo edelleen rinnallani elämäni ehtoon viimeisinä hetkinä? Vai välittääkö
ylipäätään kukaan minusta enää vanhana? Olenko hylätty muistisairas
hoitokodissa? Missä on vanhuksen paikka tänä päivänä?
Nuorelle tulevaisuus on täynnä unelmia ja niiden
täyttymistä. Nuori ihminen on täynnä elämänvoimaa. Hän on vahva ja selviää
yksin. Nuori ei mieti omaa
vanhenemistaan, mutta nuori ihminen vaikuttaa vanhusten elämään omilla
ratkaisuillaan nyky-yhteiskunnassa.
Tulppaaniranta kertoo ihmisen rakkauden ja läheisyyden
kaipuusta. Tulppaaniranta kertoo myös läheisestä välittämisestä ja
huolehtimisesta. Teoksen aihevalintaan
vaikutti omien vanhempieni ikääntyminen ja isäni muistisairaus.
Teosta kuparille syövyttäessä mietin, minkälaista on hyvä
vanhuus. Vanha pariskunta istuu tulppaanirannalla, jossa tulppaanit kukkivat
punaisina ja mustina. Ne ovat muistoja
sekä onnellisista että surullisista tapahtumista elämän varrelta. Rosoinen
kallio kuvastaa elämänpolkua, joka saattaa olla ajan kuluttamaa sileää, mutta
myös vaikeakulkuista rosoista tai halkeillutta. Penkki on korkealla kalliolla,
josta näkee kauas kuin vuosien aikajanaa taaksepäin. Istu viereeni vaikka lyhyeksi hetkeksi, koska
näin korkealla on jo yksinäistä ja pidä minua kädestä.
Tulppaaniranta on toive jokaiselle hyvästä arvokkaasta
vanhuudesta.
Merja Ala-Olla
Käyntikorttiani klikkaamalla pääset www-sivuilleni.